Isä lienee näihin aikoihin jo kirvesmiehenä? Mutta kuvissa on puku päällä ja tukka hienosti. Äitin kärsimys ei näy, mikäli sitä jo oli. Keskenmenoja ja vaikeita raskauksia, raskas arki ja vaikea elinympäristö sukulaisten nurkissa.
Mitä minulle tulee näistä mieleen? Mietin ajankohtaa, siinä lasten kanssa 1950-luvun alussa. Millaista se oli? Sodat oli käyty, arki oli tavallista mutta säännöstely yhä jatkui. Isä on kertonut miten kangasta sai vaihtamalla toisiin kuponkeihin tuttujen kanssa, ja miten isä ompeli siitä kankaasta lapsille ulkovaatteet. Isä siis, äiti ei liiemmin tainnut pitää ompelusta. Ostokortin takana oli myös kahvi vuoteen 1954 saakka. Mutta leipä, sokeri, maito, jauhot... vuosikausia puutetta. Äiti sanoi että huono ruoka pilasi lasten mahan.
Rapatun talon yläkerrassa oli tietysti puulämmitys, ja hellapuita ei ollut. Veljekset niitä rakentelivat sanomalehdistä ja halkoliiterin pohjasta (eikö papalta liiennyt puitakaan?) ja kerran uuni oli räjähtää isän kasvoille. Enkeleitä lie ollut matkassa, kun oli juuri silloin kumartunut lasten puoleen toimittamaan jotain.
Keljossa Jussi, Sirkka, Leena-serkku, Hannu ja Olli. Kolun talon pihamaalla, vasemmalla sauna, jonka kammarissa perhe myös asui - lapsikatraan kanssa varmaan aika ahdasta ja ankeaa. Mutta Emil-pappa ei ollut hyväntekeväisyysaatteen läpivalaisema...
Äiti, isä ja Sirkka, Olli ja Hannu Keljossa
Äiti ja lapset (Sirkka, Olli?) Keljonmäellä.
Äiti ja Paula Kaarina.
Äiti ja isä jonakin hääpäivänään ehkä? Kuva lienee otettu 50-60-luvulla? Lupiini kukkii, juhannus. Takana oleva taulu on mahdollisesti lahjoitettu joskus Kyllön vuodeosastolle, siellä on seinällä eräs toinenkin perhekuvissa näkyvä maalaus, lapinmaisema.
